Sunnuntain olin suurelta osin uppoutuneena kirjaan, jonka rivejä silmäni pyyhkivät yhä kiihkeämmin, mitä pitemmälle pääsin. Illalla sain loppuun Cecilia Samartinin Nora & Alicia. Huikaisevan kaunista..Tarina sijoittui Kuubaan ja melkein saatoin lukiessani tuntea kuuman kostean ilman ihollani ja kuulla valtameren tyrskyt korvissani. Tämä kirja jos mikä vetosi herkkään ja tunteikkaaseen minääni. Tunsin surun, ilon, intohimon ja kaipuun vatsanpohjassani niin, etten voi kuin vain rakastaa tuota kirjaa ja sen kirjoittajaa.
Toisaalta myös Kuuban kommunistihallinnon raakuus ja maan kurjuus pyrkivät kirjan myötä iholle. Kuubaan liittämäni eksotiikka sai nyt uudenlaisen sävyn. En olisi osannut ajatella elämäniloisten kuubalaisten saattavan kantaa sisällään niin kovaa tuskaa.. Nyt jos pääsisin Kuubaan, katsoisin maata uusin silmin. Ja näkisin ehkä Noran ja Alician istuvan jollain sen rannoista.
