Joogassa minäni kuoriutuu

Kiintoisa havainto taas tänään asanasarjan jälkeen: joogan jälkeen katsoessani peiliin tunnistan eniten itseni - ydinminäni. Kasvoni ovat silloin levolliset ja herkät.

Joogasalissa en tohdi kuvata, vaikka tunnelman mielellään ikuistaisinkin. Tilassa on jotain melkein uskonnollisen harrasta. Buddhapatsas seisoo jykevänä pienoisalttarilla, vieressä tuoreita kukkia. Epäsuora valaistus, intian värit hehkuvat verhoissa.

Nyt veri virtaa taas jokaisessa raajassa ja keho on lämmin.

Leseitä

Nykyinen työni on niin kaukana todellisesta minästäni, että monesti itkettää. Tänään uusi elämäniloinen kampaaja pelasti minut vajoamasta syvemmälle synkeyteen. Kampaamo on samalla herttainen pienoistaidegalleria, jonka eriskummallisen näyteikkunan ohi hidastelin yli 3 vuotta, kunnes viimein astuin sisälle. Se kannatti! Intuitio osui oikeaan, minulla on uusi "Marjatta" omassa kaupungissa, vain 100 metriä kotiovelta! Synnyinkaupunkini kampaajaa ikävöidessäni hän on paras korvike, jonka olen tähän mennessä löytänyt. Mieli valkeni valtavasti.

Toinen löytöni tänään - tuorepuuro. Erittäin raikas tuttavuus, joka ravitsi voipunutta kehoa.

Puoli desilitraa ruisleseitä, kaurahiutaleita ja auringonkukansiemeniä. Mukaan reippaasti mustikoita, yksi banaani ja kaksi teelusikallista hunajaa. Annetaan seistä 10 minuuttia huoneenlämmössä tai kylmässä yön yli.

Seuraava annos herättää minut uuteen aamuun..

Ystäville vain parasta

 

Olen ensi kesän ylpeä kaaso. Ystävyyttä on kestänyt jo lähes 15 vuotta ja vaikka viikonloppuna näimme ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella, olo oli yhdessä kuin olisi saapunut kotiin. Toisen tuntee niin läpikotaisin. Perjantaina leipuroin keittiössä puoli kolmeen yöllä, mutta sitkeys palkittiin - paras viikonloppulahjani oli saada kuusi ystävää brunssille. Tällä kertaa leivoin pekaanipähkinäpiirakkaa - pitkäaikaista haavettani. Lisäksi ostin saksalaisleipomo Crustumista satumaista leipää ja pyrähdin kukkakauppaan. Vaikka ulkona leijailee yhä muutamia lumihiutaleita, pionit ja helmililjat toivat kevään kotiin.

Pöllöwaarista Bachiin

Viikonloppu pyrähti ohitse Jyväskylässä. Niin inhoan junassa istumista, koska se tuntuu ajan hukalta, ellei mukana ole mukaansa tempaavaa kirjaa. Tällä kertaa ei ollut. Jyväskylä tarjosi kuitenkin mieleenpainuvia elämyksiä. Syötiin herkullinen illallinen arvokkaassa, mutta lämmintunnelmaisessa Pöllöwaari-ravintolassa ja jatkettiin teatteriin katsomaan 33 variaatiota. Oli virkistävää nähdä pitkästä aikaa jokin näyttämöteos. Aamulla poikaystävä sanoi minun näyttävän aivan Bachilta, jonka hiukset olivat näytelmässä villisti valtoimenaan ja edestä pystyssä :-)

Pöllowaari oli muuten hotellissa nimeltä Yöpuu. Miten herttaisia nimiä molemmat.

Kamera ei pysy mukana viikonlopuissani, mutta yritän terästäytyä.

Kuubalainen viikonloppu

Sunnuntain olin suurelta osin uppoutuneena kirjaan, jonka rivejä silmäni pyyhkivät yhä kiihkeämmin, mitä pitemmälle pääsin. Illalla sain loppuun Cecilia Samartinin Nora & Alicia. Huikaisevan kaunista..Tarina sijoittui Kuubaan ja melkein saatoin lukiessani tuntea kuuman kostean ilman ihollani ja kuulla valtameren tyrskyt korvissani. Tämä kirja jos mikä vetosi herkkään ja tunteikkaaseen minääni. Tunsin surun, ilon, intohimon ja kaipuun vatsanpohjassani niin, etten voi kuin vain rakastaa tuota kirjaa ja sen kirjoittajaa.

Toisaalta myös Kuuban kommunistihallinnon raakuus ja maan kurjuus pyrkivät kirjan myötä iholle. Kuubaan liittämäni eksotiikka sai nyt uudenlaisen sävyn. En olisi osannut ajatella elämäniloisten kuubalaisten saattavan kantaa sisällään niin kovaa tuskaa.. Nyt jos pääsisin Kuubaan, katsoisin maata uusin silmin. Ja näkisin ehkä Noran ja Alician istuvan jollain sen rannoista.

Pinnan alle..

hetkeksi sukellan ja etsin sitä, mitä todella tunnen ja ajattelen. Nykyisin on niin vaikea pysähtyä ja keskittyä olennaiseen. Tarvitaan pitkä iltakävely, jotta pääsee hetkeksi syvyyksiin..pois ärsykevirrasta. Ja kun sukeltaa, voi antaa tunteiden kuplia pintaan. Tarttua hetkeksi jokaiseen tunteeseen ja kysyä siltä: "miksi?". Miksi tunnenkaan näin?

Rannalla oli hankikanto ja iltarusko.