Paljon ensimmäisiä

Ensilumi (19.10.). Maa oli nukkuessani kietoutunut valkoiseen herkkään huntuun. Hieraisin ihan silmiäni, sillä en nähnyt sen koskaan satavan.

Ensimmäinen glögi. Viralliselta nimeltään Blossa. Sopivasti alkoholia ja jouluisia makuja. Vierastan mainospaloja blogeissa, mutta uteliaisuuteni voitti ja nappasin vinkin toisesta blogista. Maistui oikein ihanalta, varsinkin oman kullan kainalossa pakkasillassa. Jotakin uutta perinteisen glögin rinnalle.

Ensimmäiset piparit. Leivoin ne tanssiaisvieraille. Olimme kullan kanssa isäntänä ja emäntänä lauantain tangotanssiaisissa. Ehdimme jopa itse nauttia illasta ja tanssituntuma oli molemmilla harvinaislaatuisen hyvä.

Mitä muuta? TanssiFLOW!

Tunsin pitkästä aikaa kutkuttavan elämäninspiraation pulppuilevan sisälläni. Näin tanssiaisissa mitä upeimmin tanssivan tangueran, joka paljastui vierailevaksi saksalais-serbialaiseksi tango-opettajaksi. Intouduin siltä katsomalta soluttautumaan seuraavan päivän täyteen varatulle tekniikkatunnille ja aaah.. mitä inspiraatiota se tarjosikaan.

Nyt tekee taas mieli hioa liikkeitä ja pökertyä tanssin pyörteisiin. Löysin tanssissa ainakin hetkeksi flow-tilan, joka sai minut sulautumaan yhdeksi musiikin kanssa ja unohtamaan kaiken ympärillä olevan.. Zen.

Kuntavaalit palauttivat lopulta hetkeksi maan pinnalle. Ehdokkaisiin tutustuminen jäi ihan viime tippaan, mutta uskon tehneeni hyvän valinnan. Jotenkin aina vaaliuurnille taapertaessa olo on kovin juhlava ja ylpeä siitä, että voi antaa äänensä. Vihreät kipusi juuri vasemmistoliiton ohi - minä hymyilen.

Aamun ajatus

"Aina voi valita, miten työnsä tekee,
vaikkei voisikaan valita sitä, mitä tekee."
Positiivarit, Ajatusten aamiainen

Luin viisaan ajatuksen aamulla bussipysäkillä. Olen oikeastaan jo yrittänyt pitkään toteuttaa tätä itsesuggestiota käytännössä - hoidan työni 10+, vaikka se maistuisi useimmiten kuravedeltä.

Koko kuluvan viikon motivoituminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Tuntuu, että riippumatta siitä, miten työni hoidan, seison samassa pisteessä. Venytän kaikin voimin kuminauhaa, mutta hilaudun aina siihen pisteeseen, josta lähdin. Kukaan ei kiitä, loistava tulevaisuus ei ole yhtään lähempänä.

Ja sitten löysin itseni kirjoittamasta blogia.

Lisää tallenteita jokilaaksosta. Tänä vuonna tilhillä on pöytä erityisen koreana.

Kultainen Aurajokilaakso

Viikonloppu kotiseudulla kierrellen kylästä kylään. Kahdessa päivässä monta kakkua ja kahvipöytää, paljon jälleen näkemisiä. Kaiken keskellä ehdimme myös ulkoilla syksyn kultaamalla Aurajoella.

Minusta tuli myös pikkuruisen tytön kummi. Lahjaksi annoin kummitusalbumin, josta on tarkoitus vuosien kuluessa muotoutua kaunis kuvitettu kasvukertomus.

Villasukkabrunssi

Pikästä aikaa sain aikaiseksi järjestää ystäväbrunssin, järjestyksessä seitsemännen. Viimeistään nyt sään muuttuessa koleaksi ja pimeäksi aloin kaivata seuraa jakamaan mollisäveleistä tunnelmaa. Näinä päivinä tekee vain mieli vetää villasukat kainaloihin saakka, sytyttää kynttilät ja halia sekä jakaa elämää ystävättärien seurassa.

Ristin brunssin villasukkabrunssiksi. Siitä inspiroituneena moni kaveri tulikin kotiini mukanaan villasukat - itsetehdyt tai sukulaisen kutomat. Alkoi hieman neulomissormia kutkuttaa etenkin pitkävartiset, joista on kuva yllä.. Hirmu kauniit.

Brunssipöytä notkui herkuista. Omien leipomusteni teema oli porkkana, sillä raastoin sitä urakalla sekä porkkanasämpylöihin että porkkanakakkuun. Porkkanainen kakku on oikeastaan kiinteä osa syysperinteitäni. Tavallisesti pyöräytän sen jo syyskuisena syntymäpäivänäni, mutta tänä vuonna syntymäpäivääni juhlittiin ravintolassa, joten loihdin juuresherkun vasta nyt. Onneksi löysin kaupasta vielä oikein tuoreita (multaisia!) porkkanoita, joista tuli mehevä herkku.

Porkkanasämpylöiden kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä..Taikina oli kuin liisteriä, joka tarttui tiukasti pöytään, kulhoon ja käsiin, vaikka lisäsin siihen desitolkulla ylimääräistä jauhoa. Olin jo vannoa, etten koskaan enää leivo porkkanasämpylöitä, mutta maku oli kuitenkin niin herkullinen, että taidan vielä harkita..

Saarelle on tullut jo syys

Syksyn tullen minusta on kuoriutunut kotoilija. Yritän tietoisesti rauhoittaa myöhäisillat kotona puuhailulle - lehtien luvulle, kodin siistimiselle ja leipomiselle. Ja outoa kyllä villasukissa hiippailu hämärän tultua tuntuu niin rauhoittavalta ja hyvältä! Parasta se on, kun aivot ja vartalo ovat voipuneita joogan, rantakävelyn tai ranskan tunnin jälkeen.

Kotoilun lomassa olen onnistunut jonkun verran myös vieroittautumaan kasvokirjasta ja raivaamaan tilaa omille tunnoille ja havainnoille. Yritän herätellä uinuvaa herkkyyttäni keskittymällä luontoon ja aistihavaintoihin. Viimeisin Voi hyvin - nosti osuvasti esiin sen, että nykyihminen elää kovin mekaanisesti. Minusta tuntuu juuri siltä, etten ole pitkään aikaan pysähtynyt tarpeeksi omien ajatusten äärelle.

Syksy on mahdollisuus kääntyä sisäänpäin. Löytää itsensä uudelleen. Kerätä tuulta purjeisiin, tunnustella tuulen suuntaa.