Kurkotan kevääseen

...vaikka maassa on lunta ja pääsimme vielä tällä viikolla oivallisesti hiihtämään hangella 12 kilometriä.

Kurkotan kohti kevättä ostamalla kukkia ja tarttumalla kaikkeen värikkääseen, kuten keltaiseen villatakkiin ja puuterinpunaiseen kynttilään. Palmu lattialla odottaa henkitoreissaan pääsyä uuteen multaan. Aion pelastaa sen ihan kohta. Kunhan vain löytyisi ensin kaunis ruukku..ehdotuksia?

Viikkoon on mahtunut ilahduttavia kohtaamisia. Vaihtoaikaisen ystävän pikkupoikiin ja perhe-elämään tutustumista ydinkeskustan tuntumassa, tanssia ja elämän pohdiskelua tangostudiolla keskiyöllä ja eilen vielä lähimpien lukioaikaisten ystävien tapaamista saman pöydän ääressä ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Oli jännä todeta, että ytäväpöydän ympäriltä löytyi kaikki 3-kymppisen naisen mahdolliset elämänvaiheet (tosin ei yhtään sinkkua): kahdella kaksi lasta, yksi raskaana, eräs kamppailee lapsettomuuden kanssa ja minä - vielä naimaton ja lapseton, joka liitelee yhä vähän muissa universumeissa..

Hanko ja minä

Tämän rannan matalassa vedessä äiti auttoi minua kahlaamaan noin kolmivuotiaana. En tietäisi, ellei siitä otettu kuva ja yllä olevan kuvan taustalla näkyvä vesikaruselli olisi piirtynyt verkkokalvolleni.

Isoisoisäni on haudattu Hankoon ja isoisoäitini asui täällä joitain vuosia, ennen kuin sokeutui ja muutti isovanhempieni luo Turkuun.

Veneilimme Hankoon sisarusteni ja vanhempieni kanssa ja myöhemmin, vanhempieni erottua, isäni toisen perheen kanssa. Äidin, tädin ja serkun kanssa tulimme autolla ja yövyimme yhdessä rantakadun villoista.

Viime kuukausina ajatukseni kuljetti pitkästä aikaa Hankoon yksi lempiblogeistani, Kirjatoukka ja Herra Kamera.

Maanittelin tänään oman herran mukaani ja vietimme häikäisevän kirkkaan, tuulettoman sunnuntaipäivän Hangon kallioilla, huvilakaduilla ja ihanassa ravintola Origossa.

Keväässä paistattelua Hangossa

Hangon muumitalot

Mitä kadunnimet kertovat kaupungista?

Elossa!

Rikon pitkän hiljaisuuden - pim pam pom! Alkuvuosi juoksi sukkelaan ja kului etenkin valmistellessa argentiinalaisen tangon festivaalia. 

Viime viikot olemme yrittäneet palata normaaliin elämään, mutta edelleen pari puutunutta varvasta muistuttaa minua aamuun venyneistä festivaalitanssiaisista. Tavallaan ne muistuttavat elämästä itsestään - tanssiessani kolmatta yötä aamutunneille saakka, tunsin taas enemmän kuin koskaan olevani elossa. 

Torstaina emännöin pitkästä aikaa viikkotanssiaisiamme. Se sai nimen Milonga con Focaccia, sillä innostuin leipomaan kolme jättimäistä focaccia-leipää tanssikansalle. Tuli hyvä mieli.