Pikästä aikaa sain aikaiseksi järjestää ystäväbrunssin, järjestyksessä seitsemännen. Viimeistään nyt sään muuttuessa koleaksi ja pimeäksi aloin kaivata seuraa jakamaan mollisäveleistä tunnelmaa. Näinä päivinä tekee vain mieli vetää villasukat kainaloihin saakka, sytyttää kynttilät ja halia sekä jakaa elämää ystävättärien seurassa.
Ristin brunssin villasukkabrunssiksi. Siitä inspiroituneena moni kaveri tulikin kotiini mukanaan villasukat - itsetehdyt tai sukulaisen kutomat. Alkoi hieman neulomissormia kutkuttaa etenkin pitkävartiset, joista on kuva yllä.. Hirmu kauniit.
Brunssipöytä notkui herkuista. Omien leipomusteni teema oli porkkana, sillä raastoin sitä urakalla sekä porkkanasämpylöihin että porkkanakakkuun. Porkkanainen kakku on oikeastaan kiinteä osa syysperinteitäni. Tavallisesti pyöräytän sen jo syyskuisena syntymäpäivänäni, mutta tänä vuonna syntymäpäivääni juhlittiin ravintolassa, joten loihdin juuresherkun vasta nyt. Onneksi löysin kaupasta vielä oikein tuoreita (multaisia!) porkkanoita, joista tuli mehevä herkku.
Porkkanasämpylöiden kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä..Taikina oli kuin liisteriä, joka tarttui tiukasti pöytään, kulhoon ja käsiin, vaikka lisäsin siihen desitolkulla ylimääräistä jauhoa. Olin jo vannoa, etten koskaan enää leivo porkkanasämpylöitä, mutta maku oli kuitenkin niin herkullinen, että taidan vielä harkita..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana kuulla sinusta!