Ensimmäinen matkani itänaapuriin. Miltä maailma rajan takana näytti? Erilaiselta! Turkiksia, piikkikorkoja, nahkaa, minihameita..vain kolmen tunnin päässä Helsingistä. Kaupunki ei vielä löytänyt tietä sydämeeni, sen sijaan se hämmensi.
Opin kuitenkin arvostamaan raikasta ilmaa, puhtautta, laatua..ja vaikka vain suomalaista kahvia. Maanantain tähtihetkiä olikin kuppi presidenttikahvia aamuvarhaisella. Ihmettelen näin jälkeenpäin, miten paljon kauneutta onnistuin tallentamaan kamerallani, vaikka kaupunki tyrmistyttikin huumaavalla liikenteen pauhulla, saasteisella ilmalla ja ihmisten länsimaisin silmin ronskilla habituksella. Oli sitä kaunistakin, kuvat auttavat muistamaan.
Kuvissa näkyvä pieni japanilaispatsas hurmasi minut Eremitaasissa. Fukurokoju - onnellisuuden ja pitkäikäisyyden jumala.
