...se on tässä: Khaled Hosseinin A Thousand Splendid Suns.
Luin kirjaa viime päivät bussissa, lounastauolla, joogakoulun odotushuoneessa, ravintolan ulkopuolella ystävän ollessa vielä matkalla ja tietysti omassa sängyssä, hiukan sohvallakin.
Luin aamulla, päivällä, illalla ja välillä aamuyölläkin. Jatkuvasti olin väsynyt mutta koko ajan oli luettava, paikasta ja ajasta riippumatta. Olin totaalisen koukussa!
Kirjassa kudotaan kahden afgaaninaisen elämäntarinaa silmukka silmukalta ja lopulta aluksi erilliset kasvutarinat kiedotaan kiehtovalla tavalla yhteen. Se on kertomus vahvasta ystävyydestä, rakkaudesta ja lannistumattomuudesta jopa kaikkein pahimman kuviteltavissa olevan edessä. Romaani on myös mielenkiintoinen ja avartava historiankuvaus, joka lisää ymmärrystä naisten pitkästä kaltoinkohtelun ja sorron historiasta Afganistanissa.
Monesti vain haukoin henkeä ja rinnasta puristi, kun seurasin juonenkäänteitä..Sitä miten aiempien sukupolvien tuska kertautui seuraavissa, miten elämä uursi syvät arvet molempien naisten kauniisiin lapsensieluihin. Kärsimyksen määrä oli molemmilla valtaisa, mutta juuri se yhdisti heidät toistensa valoiksi pimeyteen.
Hosseinin mestarillista kieltä seurasi kuin tunturipuron solinaa. Kepeästi ja vaivattomasti jopa englanninkielisenä painoksena.
Aamen, miten kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana kuulla sinusta!