Viikonloppuna kävelin kaksi kertaa saaren eteläkärjen ympäri. Kerran yksin, kerran yhdessä. Päivän verran välissämme oli vaikenemisen muuri. Ilmassa uneliasta marraskuun valoa, pysähtyneisyyttä.
Turun ystävät peruivat tulonsa, mutta löysimme illallisseuraksi ihastuttuvat kaksi. Ruokalistalla siikaa kurpitsalla, tattirisottoa ja caramelia pot de creme mustaherukkasorbeella. Viimeisin oli juuri niin fiini makuelämys kuin nimensäkin :-) Jo toisen kerran sama ravintola täytti odotukset. Loppuyö liukui tanssilattialla.
Tänä aamuna kiiruhdin ystäväbrunssille Töölöön. Vaihdoimme ajatuksia monesta elämiämme koskettavasta asiasta - työstä, asunnoista ja lapsettomuudesta. Aiheissakin ehkä marraskuista alakuloa, mutta silti jakaminen on aina yhtä puhdistavaa. Jokaisella jonkilainen pieni suuri asia kannettavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana kuulla sinusta!