 |
| Kuva: www.rosaliksom.com |
Kuljin viime kuukausina pitkän matkan halki Siperian. Tartuin Liksomin kirjaan Hytti nro 6 oikeastaan jo kesällä, mutta lukeminen sujui niin takkuisesti, että pääsin perille Ulan Batoriin vasta eilen. Phuuuh!
Kirjaa ajatellessa mieleen nousevat adjektiivit raskasmielinen, synkkä, ahdistava, kryptinen, aisteihin tarttuva, ilmaisuvoimainen, maalaileva, mykkä, ronski, tummanpuhuva, inhorealistinen, alkukantainen, kaunistelematon..
Tällaiset kirjat kahlaan läpi vain vahvalla tahdonvoimalla. Kieli saattoi olla kaunista, mutta samalla se lävisti minut mollisävelillään niin, että sydäntä kylmäsi.
Pohdituttamaan teos toki jäi. Oliko Neuvostotodellisuus todella näin ruma? Entä mitä siitä on jäljellä? Päähenkilötytön vahvuus kaiken rujouden keskellä oli myös ihailtavaa.
Kirjan yksi kiehtovimmista kuvauksista oli yö vuoristossa Mongolien jurttaleirissä. Koin ehkä vihdoin pääseväni pois hytin ahtaudesta?!
Kirjan ydinsanoma kätkeytyi taitavasti päähenkilön oivallukseen
"Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi. Ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui, Vadim Nikolajevits."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana kuulla sinusta!