Oloni on aina lievästi epämukava, kun joudun asettamaan ajatukseni toisten arvostelun kohteeksi. Etenkin kuulijat, jotka tarttuvat jokaiseen pilkkuun ja pisteeseen, näkemättä kokonaisuutta saavat minut hyvin hermostuneeksi..
Se, että tartutaan johonkin sanomiseeni, eikä nähdä ajatusta, kokonaisuutta, hyvää tarkoitusta sanojen takana on minusta niin väärin ja turhauttavaa..Olen sellainen idealisti generalisti. Miten voisin oppia tulemaan toimeen toisen ääripään kanssa? Joka tapauksessa henkäisin helpotuksesta, kun esitykseni oli ohi.
Perjantaiseksi melkein rutiiniksi on muodostunut puolen tunnin pikalenkki kotisaaren katuja pitkin. Lenkki laskee kummasti kierroksia ja auttaa laskeutumaan pois oravanpyörästä. Viime aikoina on vaan tuntunut, että laskeutumiseen menee aina vain pidempi ja pidempi aika.. Näin sunnuntaina kuitenkin jo mietin, miten sitä edes jaksaa hermostua aina samoista asioista - sen energian voisi käyttää niin paljon paremminkin.
Viikonloppu on soljunut paljolti herkutellen, mutta eilen nuuskimme myös Kaivarin Kanuunan kirpparia ja Fasaanin vanhojen tavaroiden tarjontaa. Tuli hyvä mieli, kun kaupungilta lähti vain 19€ köyhempänä. Kävin Kanuunassa nyt ensi kertaa ja tuntuu, että voisin jopa ottaa tavaksi etsiä sieltä uusia vaatteita.
Hämärää myöhäissyksyn viikonloppua maustoivat tällä kertaa hirvipullat juuresmuusilla ja karpalo-portviinimokkapalat. Maut olivat ihanan täyteläisiä ja lihan maukkautta lisäsi mielikuva vapaana kasvaneesta metsissä loikkineesta olennosta.
Meillä taitaa olla meneillään oikein riistaviikot, sillä edellisviikonloppuna makustelimme toista sarvipäätä - poroa. Muun lihan olen vähitellen jättänyt pois. Onnellisempi eläin, parempi mieli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihana kuulla sinusta!