Reflektointia

Olen blogini ensi metreillä, joten pohdin vielä paljon sen suuntaa. Reflektoidessani tähänastisia kirjoituksiani huomaan uivani kirjoituksissa melko syvissä vesissä ja tuntuu, että se se on vaarassa viedä minut yhä syvempiin vesiin. On ajateltava lukijaakin. Ja toisaalta sitä, miten blogi vaikuttaa minuun.

Luen parhaillaan erästä kirjaa, jossa puhutaan muun muassa kiitollisuuden tärkeydestä. Kirjailija John Naishin mukaan psykologiset tutkimukset ovat osoittanet, että kiitollisuuden harjoittaminen on ratkaisevan tärkeää. Se on yksi niistä aineettomista, ehtymättömistä luonnonvaroista, jotka tarjoavat meille kestäviä polkuja tyytyväisyyteen. Kiitollisuus tarjoaa tieteellisesti perustellun tavan ilahduttaa sieluamme. Miksen siis keskittyisi kauneuteen ja asioihin, jotka minulla ovat hyvin? Itsekin huomaan lukevani mieluiten blogeja, joista saa elämänvoimaa, inspiraatiota. Miksen kertoisi omista inspiraation lähteistäni? Olen varma, että se avaisi silmäni huomaamaan niitä yhä enemmän.

Blogille siis tulossa uusi entistä valoisampi suunta.

Ovi on avattu, tulkaa sisään

Minulla on ollut jo muutama blogi, vaan ei yhtään, jota suuri yleisö olisi päässyt seuraamaan. Nyt sen hetki on koittanut! Nimeä en keksinyt hetkessä, mutta eilinen DocPoint-elokuva inspiroi antamaan nimeksi Pilvipaimen. Elokuvassa nainen istuu kotinsa rappusilla Luhangassa ja kertoo irtisanoutuneensa työpaikastaan. Työnantaja oli kuitenkin kysynyt, mitä nainen suunnittelee elämällään tekevän. "Minusta tulee pilvipainen, aion tarkastella pilvien liikkeitä ..siinä mukavaa tekemistä kylliksi"..

Upea ajatus, blogini siemen.