Väläyksiä joulusta

Pihalla minua tervehtivät monet lyhdyt, sisällä itse tehdyt tuikut ja aurinkoiset kasvot, jotka johdattivat yläkertaan, jossa leivinuuni oli vielä lämmin.

Osallistuimme jouluvalmisteluihin pyörittelemällä 60 karjalanpiirakkaa. Sain myös antaa joulukattaukselle viimeisen silauksen kuusen oksilla.

Joulu poikaystävän vanhempien luona oli lämmintunnelmainen ja mieli levollinen sen kaiken keskellä.

Villasukkabrunssi

Pikästä aikaa sain aikaiseksi järjestää ystäväbrunssin, järjestyksessä seitsemännen. Viimeistään nyt sään muuttuessa koleaksi ja pimeäksi aloin kaivata seuraa jakamaan mollisäveleistä tunnelmaa. Näinä päivinä tekee vain mieli vetää villasukat kainaloihin saakka, sytyttää kynttilät ja halia sekä jakaa elämää ystävättärien seurassa.

Ristin brunssin villasukkabrunssiksi. Siitä inspiroituneena moni kaveri tulikin kotiini mukanaan villasukat - itsetehdyt tai sukulaisen kutomat. Alkoi hieman neulomissormia kutkuttaa etenkin pitkävartiset, joista on kuva yllä.. Hirmu kauniit.

Brunssipöytä notkui herkuista. Omien leipomusteni teema oli porkkana, sillä raastoin sitä urakalla sekä porkkanasämpylöihin että porkkanakakkuun. Porkkanainen kakku on oikeastaan kiinteä osa syysperinteitäni. Tavallisesti pyöräytän sen jo syyskuisena syntymäpäivänäni, mutta tänä vuonna syntymäpäivääni juhlittiin ravintolassa, joten loihdin juuresherkun vasta nyt. Onneksi löysin kaupasta vielä oikein tuoreita (multaisia!) porkkanoita, joista tuli mehevä herkku.

Porkkanasämpylöiden kanssa ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä..Taikina oli kuin liisteriä, joka tarttui tiukasti pöytään, kulhoon ja käsiin, vaikka lisäsin siihen desitolkulla ylimääräistä jauhoa. Olin jo vannoa, etten koskaan enää leivo porkkanasämpylöitä, mutta maku oli kuitenkin niin herkullinen, että taidan vielä harkita..

Syksyn tullen minusta on kuoriutunut kotoilija. Yritän tietoisesti rauhoittaa myöhäisillat kotona puuhailulle - lehtien luvulle, kodin siistimiselle ja leipomiselle. Ja outoa kyllä villasukissa hiippailu hämärän tultua tuntuu niin rauhoittavalta ja hyvältä! Parasta se on, kun aivot ja vartalo ovat voipuneita joogan, rantakävelyn tai ranskan tunnin jälkeen.

Kotoilun lomassa olen onnistunut jonkun verran myös vieroittautumaan kasvokirjasta ja raivaamaan tilaa omille tunnoille ja havainnoille. Yritän herätellä uinuvaa herkkyyttäni keskittymällä luontoon ja aistihavaintoihin. Viimeisin Voi hyvin - nosti osuvasti esiin sen, että nykyihminen elää kovin mekaanisesti. Minusta tuntuu juuri siltä, etten ole pitkään aikaan pysähtynyt tarpeeksi omien ajatusten äärelle.

Syksy on mahdollisuus kääntyä sisäänpäin. Löytää itsensä uudelleen. Kerätä tuulta purjeisiin, tunnustella tuulen suuntaa.