Melkein 2 kk myöhemmin..

...sain virallisen hyväksynnän opintovapaalleni!

Maailmankaikkeuden kaunein dokumentti tällä hetkellä. Tekisi mieli kehystää.

Kuva on parin viikon takaa. Perusopintojen viimeisen kurssin muistiinpanot siinä somasti sikin sokin. Oli suuri helpotus kiikuttaa laput roskikseen ja tehdä kodin suursiivous tenttiurakan jälkeen.

Kotikatu kauneimmillaan...

...juuri nyt.

Suurkaupunki-uusivuosi

Kulta otti kuvan

Ensimmäinen pitkä joululoma vuosiin piti sisällään juuri sopivasti maaseudun rauhaa ja suurkaupunkielämää. Viisi päivää savolaisen virran rannalla ja viisi päivää Berliinissä pitivät sielun ja ruumiin balanssissa.

Asuttuani aikoinaan Berliinissä vuoden, olen seikkaillut kaupungissa miltei kymmenen kertaa. Yhteiset lentoliput ostimme sinne nyt jo viidettä kertaa. Matkaan ei liittynyt sen vuoksi suuria odotuksia tai tarkkoja suunnitelmia ja ehkä juuri siksi se oli niin onnistunut.

Emme käyneet ainoassakaan nähtävyydessä, vaan keskityimme pelkästään olennaiseen ja autuaaksi tekevään - ystävien tapaamiseen, hyvään ruokaan ja ennen kaikkea tanssimiseen, ISOLLA T:llä. Kävimme viiden päivän sisällä kuudessa milongassa ja tanssimme joka kerta miltei aamu kolmeen ja uudenvuoden aattona jopa kuuteen.  

Tunsin eläväni taas joka solulla.

Solmin aikoinaan Berliinissä ne kaikkein syvimmät ystävyyssuhteet ja oli ihana huomata, että edelleen tapaamisen hetkellä hersyy nauru ja sydän puhkeaa kukkaan. Joimme yhdessä Sektit uudelle vuodelle, toisen kanssa vuoden 2012 päättäjäiskahvit. Aivan parasta.

Syksyn tullen minusta on kuoriutunut kotoilija. Yritän tietoisesti rauhoittaa myöhäisillat kotona puuhailulle - lehtien luvulle, kodin siistimiselle ja leipomiselle. Ja outoa kyllä villasukissa hiippailu hämärän tultua tuntuu niin rauhoittavalta ja hyvältä! Parasta se on, kun aivot ja vartalo ovat voipuneita joogan, rantakävelyn tai ranskan tunnin jälkeen.

Kotoilun lomassa olen onnistunut jonkun verran myös vieroittautumaan kasvokirjasta ja raivaamaan tilaa omille tunnoille ja havainnoille. Yritän herätellä uinuvaa herkkyyttäni keskittymällä luontoon ja aistihavaintoihin. Viimeisin Voi hyvin - nosti osuvasti esiin sen, että nykyihminen elää kovin mekaanisesti. Minusta tuntuu juuri siltä, etten ole pitkään aikaan pysähtynyt tarpeeksi omien ajatusten äärelle.

Syksy on mahdollisuus kääntyä sisäänpäin. Löytää itsensä uudelleen. Kerätä tuulta purjeisiin, tunnustella tuulen suuntaa.