Valloittava kirja

...se on tässä: Khaled Hosseinin A Thousand Splendid Suns.

Luin kirjaa viime päivät bussissa, lounastauolla, joogakoulun odotushuoneessa, ravintolan ulkopuolella ystävän ollessa vielä matkalla ja tietysti omassa sängyssä, hiukan sohvallakin.

Luin aamulla, päivällä, illalla ja välillä aamuyölläkin. Jatkuvasti olin väsynyt mutta koko ajan oli luettava, paikasta ja ajasta riippumatta. Olin totaalisen koukussa!

Kirjassa kudotaan kahden afgaaninaisen elämäntarinaa silmukka silmukalta ja lopulta aluksi erilliset kasvutarinat kiedotaan kiehtovalla tavalla yhteen. Se on kertomus vahvasta ystävyydestä, rakkaudesta ja lannistumattomuudesta jopa kaikkein pahimman kuviteltavissa olevan edessä.  Romaani on myös mielenkiintoinen ja avartava historiankuvaus, joka lisää ymmärrystä naisten pitkästä kaltoinkohtelun ja sorron historiasta Afganistanissa.

Monesti vain haukoin henkeä ja rinnasta puristi, kun seurasin juonenkäänteitä..Sitä miten aiempien sukupolvien tuska kertautui seuraavissa, miten elämä uursi syvät arvet molempien naisten kauniisiin lapsensieluihin. Kärsimyksen määrä oli molemmilla valtaisa, mutta juuri se yhdisti heidät toistensa valoiksi pimeyteen.

Hosseinin mestarillista kieltä seurasi kuin tunturipuron solinaa. Kepeästi ja vaivattomasti jopa englanninkielisenä painoksena.

Aamen, miten kaunis.

"Taivaalta satoi valjua valoa"

Kuva: www.rosaliksom.com

Kuljin viime kuukausina pitkän matkan halki Siperian. Tartuin Liksomin kirjaan Hytti nro 6 oikeastaan jo kesällä, mutta lukeminen sujui niin takkuisesti, että pääsin perille Ulan Batoriin vasta eilen. Phuuuh!

Kirjaa ajatellessa mieleen nousevat adjektiivit raskasmielinen, synkkä, ahdistava, kryptinen, aisteihin tarttuva, ilmaisuvoimainen, maalaileva, mykkä, ronski, tummanpuhuva, inhorealistinen, alkukantainen, kaunistelematon..

Tällaiset kirjat kahlaan läpi vain vahvalla tahdonvoimalla. Kieli saattoi olla kaunista, mutta samalla se lävisti minut mollisävelillään niin, että sydäntä kylmäsi.

Pohdituttamaan teos toki jäi. Oliko Neuvostotodellisuus todella näin ruma? Entä mitä siitä on jäljellä? Päähenkilötytön vahvuus kaiken rujouden keskellä oli myös  ihailtavaa.

Kirjan yksi kiehtovimmista kuvauksista oli yö vuoristossa Mongolien jurttaleirissä. Koin ehkä vihdoin pääseväni pois hytin ahtaudesta?!

Kirjan ydinsanoma kätkeytyi taitavasti päähenkilön oivallukseen

"Sillä mitä minä kauhistuin, se minua kohtasi. Ja mitä minä pelkäsin, se minulle tapahtui, Vadim Nikolajevits."

Reflektointia

Olen blogini ensi metreillä, joten pohdin vielä paljon sen suuntaa. Reflektoidessani tähänastisia kirjoituksiani huomaan uivani kirjoituksissa melko syvissä vesissä ja tuntuu, että se se on vaarassa viedä minut yhä syvempiin vesiin. On ajateltava lukijaakin. Ja toisaalta sitä, miten blogi vaikuttaa minuun.

Luen parhaillaan erästä kirjaa, jossa puhutaan muun muassa kiitollisuuden tärkeydestä. Kirjailija John Naishin mukaan psykologiset tutkimukset ovat osoittanet, että kiitollisuuden harjoittaminen on ratkaisevan tärkeää. Se on yksi niistä aineettomista, ehtymättömistä luonnonvaroista, jotka tarjoavat meille kestäviä polkuja tyytyväisyyteen. Kiitollisuus tarjoaa tieteellisesti perustellun tavan ilahduttaa sieluamme. Miksen siis keskittyisi kauneuteen ja asioihin, jotka minulla ovat hyvin? Itsekin huomaan lukevani mieluiten blogeja, joista saa elämänvoimaa, inspiraatiota. Miksen kertoisi omista inspiraation lähteistäni? Olen varma, että se avaisi silmäni huomaamaan niitä yhä enemmän.

Blogille siis tulossa uusi entistä valoisampi suunta.

Kuubalainen viikonloppu

Sunnuntain olin suurelta osin uppoutuneena kirjaan, jonka rivejä silmäni pyyhkivät yhä kiihkeämmin, mitä pitemmälle pääsin. Illalla sain loppuun Cecilia Samartinin Nora & Alicia. Huikaisevan kaunista..Tarina sijoittui Kuubaan ja melkein saatoin lukiessani tuntea kuuman kostean ilman ihollani ja kuulla valtameren tyrskyt korvissani. Tämä kirja jos mikä vetosi herkkään ja tunteikkaaseen minääni. Tunsin surun, ilon, intohimon ja kaipuun vatsanpohjassani niin, etten voi kuin vain rakastaa tuota kirjaa ja sen kirjoittajaa.

Toisaalta myös Kuuban kommunistihallinnon raakuus ja maan kurjuus pyrkivät kirjan myötä iholle. Kuubaan liittämäni eksotiikka sai nyt uudenlaisen sävyn. En olisi osannut ajatella elämäniloisten kuubalaisten saattavan kantaa sisällään niin kovaa tuskaa.. Nyt jos pääsisin Kuubaan, katsoisin maata uusin silmin. Ja näkisin ehkä Noran ja Alician istuvan jollain sen rannoista.