Kotikatu kauneimmillaan...

...juuri nyt.

1. kesäkuuta

Pitkä suunnittelematon kevättauko bloggauksessa loppuu nyt. Kesä on täällä!

Joulun taikametsä

Kävelyllä joulun taikametsässä, satumaisissa kuuramaisemissa. 

Jouluaatto puhalsi aamulla puut paljaaksi. 

Lisää tallenteita jokilaaksosta. Tänä vuonna tilhillä on pöytä erityisen koreana.

Syksyn tullen minusta on kuoriutunut kotoilija. Yritän tietoisesti rauhoittaa myöhäisillat kotona puuhailulle - lehtien luvulle, kodin siistimiselle ja leipomiselle. Ja outoa kyllä villasukissa hiippailu hämärän tultua tuntuu niin rauhoittavalta ja hyvältä! Parasta se on, kun aivot ja vartalo ovat voipuneita joogan, rantakävelyn tai ranskan tunnin jälkeen.

Kotoilun lomassa olen onnistunut jonkun verran myös vieroittautumaan kasvokirjasta ja raivaamaan tilaa omille tunnoille ja havainnoille. Yritän herätellä uinuvaa herkkyyttäni keskittymällä luontoon ja aistihavaintoihin. Viimeisin Voi hyvin - nosti osuvasti esiin sen, että nykyihminen elää kovin mekaanisesti. Minusta tuntuu juuri siltä, etten ole pitkään aikaan pysähtynyt tarpeeksi omien ajatusten äärelle.

Syksy on mahdollisuus kääntyä sisäänpäin. Löytää itsensä uudelleen. Kerätä tuulta purjeisiin, tunnustella tuulen suuntaa.