Akropolis aamuvarhaisella

Paluulautta Kreetalta Ateenaan oli perillä, kun kaupunki vasta heräili.

Kreeta

Jäähyväiskahvit. Efaristo - kiitos ainutlaatuisesta viikosta kuuluu paikallisille ystävillemme.

Vamoksen kylän asukkeja.

Ruskainen viinin lehti oli ainut syksyn merkki Vamoksessa.

La mer. Suolainen, tyrskyinen ihana meren sini Haniassa ja Baloksessa.

Voisin syödä nämä värit..

Kreikan kuumuudessa teki välillä mieli itsekin käpertyä kerälle, vaikka kreetalaisen käsityötaiteen äärelle.

Takaisin syksyssä

Kreeta oli kuuman lempeä, herkullisen yrttinen, merisuolan maustama, koristeellinen, äärimmäisen vieraanvarainen.  Tämä vikko on ollut totuttelua takaisin märkään maahan ja syksyn ensi kirpeyteen. 

Siivosin parvekkeen kerrankin ajoissa. Kesäkukista jäi jäljelle vain muutama oksa murattia, jotka koristavat nyt keittiömaljaa. Syksy maistuu parhaillaan luumuille, omenoille ja sienille. Pakkaan tavarani ja suuntaan viikonlopuksi sieniretkelle.

Pukeutumisesta

Kuva: www.annaruohonen.com

Olen viime aikoina miettinyt paljon pukeutumista. Oma tyylini on vasta muotoutumassa, vaikka olen saanut tilaisuuden luoda sitä melkein 31 vuotta.

Joillain ihmisillä tyylikkyys ja persoonallinen pukeutuminen tuntuvat onnistuvan luonnostaan, sisäsyntyisesti. Minulla pukeutumistaituruus on satunnaista. Haluaisin olla tyylikäs, tinkimättä persoonallisuudesta, ihan joka päivä. En vain kerran kuussa, kun planeetat ovat sopivassa suhteessa toisiinsa.

Kaksi sanaa, jotka tällä hetkellä kuvaavat suhdettani vaatteisiin ovat pidättyminen ja laatu. Pidättyminen liittyy tapaani ostaa yleisesti paljon vaatteita ilman, että niillä olisi kemiaa vaatekaapin muun sisällön kanssa. Laadun merkitykseen taas olen herännyt viimeistään nyt, kun puuvilla on muuttunut luksusmateriaaliksi ja pesulaput kirkuvat akryyliä ja viskoosia.

Tarkistuslista pukukoppiin:

A. tarvitsenko vai luonko tarvetta
B. onko vaate laadukas (ei puhdasta akryyliä/viskoosia)
C. miten monta yhteensopivaa vaatetta pystyn keksimään
D. istuuko vaate persoonaani ja väreihini  ja
E. onko vaate kauniisti leikattu ja iskuuko leikkaus myös omaan vartalooni.
+ Lisäplussaa on, jos vaatteen on suunnitellut suomalainen ja se on jossain määrin eettisesti tuotettu.

Viime aikoina olen mieltynyt Nanson ja Miun vaatteisiin, jotka täyttävät monta kriteeriä. Uusimpia löytöjä ovat lisäksi olleet Paloni ja Second Chance -merkit.

Unelmoin Anna Ruohosen luomuksista.

Syyskuu

Mitä siitä ajattelisi? Länsiväylän syksyä kohti kasvava pauhu, kirpaisevan kylmät aamut, vähenevä valo, vatsaa pistelevä työkiire, ihmismassojen täyttämät kadut, murretut sävyt, jalanpohdiin tarrautuvat lehdet.

Syksy saa minut aina pelon valtaan, en pidä sen herättämistä tunteista. Olen syksyn lapsi, mutta se on ollut aina inhokkivuodenaikanani. Ehken pitänyt syksystä muutaman viikon ikäisenäkään - olisiko ollut erilaista syntyä valoon kuin pimeyteen?

On järjestettävä teekutsut, sytytettävä kynttilöitä, tavattava ystäviä, pistäydyttävä taidenäyttelyyn, leivottava porkkanakakku - niistä taas pilkahduksia pimeyteen. Ja niin, jatkuvasti lähes unohdan sen: lauantaina turkoosin meren ääreen valohoitoon Kreetalle. Oui.

Viikonloppuun kuului löytöretkeilyä Oopperan kirpputorilla Lahdessa, Lammassaaren pirttitanssiaiset ja kotoilusunnuntai. Kirpputorilta kannoimme autoon kolme vanhaa puulaatikkoa, joille olemme jo kaavailleet monenlaista käyttöä hyllyistä yöpöytiin ja parvekepuutarhan sisustamiseen. Olohuoneeseen muutti myös sohvapöytä - melkein kolme vuotta muuton jälkeen kohtasin vihdoin sen oikean.

Sunnuntain makuelämykset syntyivät kantarelleista, lohesta, herneistä ja salaatista. Ruoka oli minulle nuhanenälle lopulta kuitenkin vain silmänruokaa..