Melkein 2 kk myöhemmin..

...sain virallisen hyväksynnän opintovapaalleni!

Maailmankaikkeuden kaunein dokumentti tällä hetkellä. Tekisi mieli kehystää.

Kuva on parin viikon takaa. Perusopintojen viimeisen kurssin muistiinpanot siinä somasti sikin sokin. Oli suuri helpotus kiikuttaa laput roskikseen ja tehdä kodin suursiivous tenttiurakan jälkeen.

27.9.2013 astuin huoneeseen...

...ja kerroin suunnitelmistani anoa puolen vuoden opintovapaata.

Nyt se on siis lausuttu ääneen, enkä voi enää perääntyä.

Askel on heti kevyempi, ajatus avarampi.

Auringonnousun aikaan

Erämökillä.

Kotikatu kauneimmillaan...

...juuri nyt.

1. kesäkuuta

Pitkä suunnittelematon kevättauko bloggauksessa loppuu nyt. Kesä on täällä!

Kurkotan kevääseen

...vaikka maassa on lunta ja pääsimme vielä tällä viikolla oivallisesti hiihtämään hangella 12 kilometriä.

Kurkotan kohti kevättä ostamalla kukkia ja tarttumalla kaikkeen värikkääseen, kuten keltaiseen villatakkiin ja puuterinpunaiseen kynttilään. Palmu lattialla odottaa henkitoreissaan pääsyä uuteen multaan. Aion pelastaa sen ihan kohta. Kunhan vain löytyisi ensin kaunis ruukku..ehdotuksia?

Viikkoon on mahtunut ilahduttavia kohtaamisia. Vaihtoaikaisen ystävän pikkupoikiin ja perhe-elämään tutustumista ydinkeskustan tuntumassa, tanssia ja elämän pohdiskelua tangostudiolla keskiyöllä ja eilen vielä lähimpien lukioaikaisten ystävien tapaamista saman pöydän ääressä ensimmäistä kertaa vuosikausiin.

Oli jännä todeta, että ytäväpöydän ympäriltä löytyi kaikki 3-kymppisen naisen mahdolliset elämänvaiheet (tosin ei yhtään sinkkua): kahdella kaksi lasta, yksi raskaana, eräs kamppailee lapsettomuuden kanssa ja minä - vielä naimaton ja lapseton, joka liitelee yhä vähän muissa universumeissa..

Hanko ja minä

Tämän rannan matalassa vedessä äiti auttoi minua kahlaamaan noin kolmivuotiaana. En tietäisi, ellei siitä otettu kuva ja yllä olevan kuvan taustalla näkyvä vesikaruselli olisi piirtynyt verkkokalvolleni.

Isoisoisäni on haudattu Hankoon ja isoisoäitini asui täällä joitain vuosia, ennen kuin sokeutui ja muutti isovanhempieni luo Turkuun.

Veneilimme Hankoon sisarusteni ja vanhempieni kanssa ja myöhemmin, vanhempieni erottua, isäni toisen perheen kanssa. Äidin, tädin ja serkun kanssa tulimme autolla ja yövyimme yhdessä rantakadun villoista.

Viime kuukausina ajatukseni kuljetti pitkästä aikaa Hankoon yksi lempiblogeistani, Kirjatoukka ja Herra Kamera.

Maanittelin tänään oman herran mukaani ja vietimme häikäisevän kirkkaan, tuulettoman sunnuntaipäivän Hangon kallioilla, huvilakaduilla ja ihanassa ravintola Origossa.

Keväässä paistattelua Hangossa

Hangon muumitalot

Mitä kadunnimet kertovat kaupungista?

Elossa!

Rikon pitkän hiljaisuuden - pim pam pom! Alkuvuosi juoksi sukkelaan ja kului etenkin valmistellessa argentiinalaisen tangon festivaalia. 

Viime viikot olemme yrittäneet palata normaaliin elämään, mutta edelleen pari puutunutta varvasta muistuttaa minua aamuun venyneistä festivaalitanssiaisista. Tavallaan ne muistuttavat elämästä itsestään - tanssiessani kolmatta yötä aamutunneille saakka, tunsin taas enemmän kuin koskaan olevani elossa. 

Torstaina emännöin pitkästä aikaa viikkotanssiaisiamme. Se sai nimen Milonga con Focaccia, sillä innostuin leipomaan kolme jättimäistä focaccia-leipää tanssikansalle. Tuli hyvä mieli.

Valloittava kirja

...se on tässä: Khaled Hosseinin A Thousand Splendid Suns.

Luin kirjaa viime päivät bussissa, lounastauolla, joogakoulun odotushuoneessa, ravintolan ulkopuolella ystävän ollessa vielä matkalla ja tietysti omassa sängyssä, hiukan sohvallakin.

Luin aamulla, päivällä, illalla ja välillä aamuyölläkin. Jatkuvasti olin väsynyt mutta koko ajan oli luettava, paikasta ja ajasta riippumatta. Olin totaalisen koukussa!

Kirjassa kudotaan kahden afgaaninaisen elämäntarinaa silmukka silmukalta ja lopulta aluksi erilliset kasvutarinat kiedotaan kiehtovalla tavalla yhteen. Se on kertomus vahvasta ystävyydestä, rakkaudesta ja lannistumattomuudesta jopa kaikkein pahimman kuviteltavissa olevan edessä.  Romaani on myös mielenkiintoinen ja avartava historiankuvaus, joka lisää ymmärrystä naisten pitkästä kaltoinkohtelun ja sorron historiasta Afganistanissa.

Monesti vain haukoin henkeä ja rinnasta puristi, kun seurasin juonenkäänteitä..Sitä miten aiempien sukupolvien tuska kertautui seuraavissa, miten elämä uursi syvät arvet molempien naisten kauniisiin lapsensieluihin. Kärsimyksen määrä oli molemmilla valtaisa, mutta juuri se yhdisti heidät toistensa valoiksi pimeyteen.

Hosseinin mestarillista kieltä seurasi kuin tunturipuron solinaa. Kepeästi ja vaivattomasti jopa englanninkielisenä painoksena.

Aamen, miten kaunis.

Suurkaupunki-uusivuosi

Kulta otti kuvan

Ensimmäinen pitkä joululoma vuosiin piti sisällään juuri sopivasti maaseudun rauhaa ja suurkaupunkielämää. Viisi päivää savolaisen virran rannalla ja viisi päivää Berliinissä pitivät sielun ja ruumiin balanssissa.

Asuttuani aikoinaan Berliinissä vuoden, olen seikkaillut kaupungissa miltei kymmenen kertaa. Yhteiset lentoliput ostimme sinne nyt jo viidettä kertaa. Matkaan ei liittynyt sen vuoksi suuria odotuksia tai tarkkoja suunnitelmia ja ehkä juuri siksi se oli niin onnistunut.

Emme käyneet ainoassakaan nähtävyydessä, vaan keskityimme pelkästään olennaiseen ja autuaaksi tekevään - ystävien tapaamiseen, hyvään ruokaan ja ennen kaikkea tanssimiseen, ISOLLA T:llä. Kävimme viiden päivän sisällä kuudessa milongassa ja tanssimme joka kerta miltei aamu kolmeen ja uudenvuoden aattona jopa kuuteen.  

Tunsin eläväni taas joka solulla.

Solmin aikoinaan Berliinissä ne kaikkein syvimmät ystävyyssuhteet ja oli ihana huomata, että edelleen tapaamisen hetkellä hersyy nauru ja sydän puhkeaa kukkaan. Joimme yhdessä Sektit uudelle vuodelle, toisen kanssa vuoden 2012 päättäjäiskahvit. Aivan parasta.

Joulun taikametsä

Kävelyllä joulun taikametsässä, satumaisissa kuuramaisemissa. 

Jouluaatto puhalsi aamulla puut paljaaksi. 

Väläyksiä joulusta

Pihalla minua tervehtivät monet lyhdyt, sisällä itse tehdyt tuikut ja aurinkoiset kasvot, jotka johdattivat yläkertaan, jossa leivinuuni oli vielä lämmin.

Osallistuimme jouluvalmisteluihin pyörittelemällä 60 karjalanpiirakkaa. Sain myös antaa joulukattaukselle viimeisen silauksen kuusen oksilla.

Joulu poikaystävän vanhempien luona oli lämmintunnelmainen ja mieli levollinen sen kaiken keskellä.

Joulun rauhaa

 Juna puksuttaa iltapäivällä pohjoiseen kylään. Mukana mm. hiihtoasu ja muutama kirja, joihin toivon voivani syventyä taas pitkästä aikaa.

Toivotan joulun rauhaa ja taikaa, tiukujen soittoa sekä lumen valoa kaikille.

Lupaukseni ensi vuodelle: opettelen käsittelemään kuvia. Olisin tahtonut kuvaan kummitytön töppösistä enemmän aitouden tuntua..

Milonguera

Kuulin eilen mitä kauneimman lauseen minusta tanssijana.  

Suomen ainoa Milonguera.

Enempää ei kai voi tanssijana pyytää. Löysin verkosta kuvauksen milonguerasta. Toivon täyttäväni ominaisuuksista edes osan, vaikken tiedäkään mitä kaikkea tuo lause pitää minun kohdalla sisällään.

Tuntuu että olen löytänyt luovan itseilmaisun muodon, jossa voin olla vain ja ainoastaan minä itse. Pääsen yhä useammin meditaatiota muistuttavaan tilaan, jota helpottaa tietoisuus siitä, että myös muut nauttivat tanssista kanssani.

The Milonguera dancer and her Body.

"The milonguera‘s body is pure sensitivity. When she dances, all her senses are sharpened and channelled into her dance. She builds up the structure of her body from the base, her feet. Placing her weight on her whole foot including her heels, her energy surges and she stretches her body from her waist on upwards as if she were the string of a violin vibrating at the slightest touch.

The milonguera is supple, but toned, soft, but with nothing loose (hips, for instance). Her body is one, whole. She doesn‘t hang on her partner, weighing him down, but keeps her own balance, thus she is light. She doesn‘t efface herself, her presence is notable. She glues her chest to his, that is all. She is sweet through her gentleness - this characterizes her femininity - and she moulds herself on him until it feels as if he were wearing her. She waits, follows, never anticipates. She comes along on his voyage, synchronizing her steps, mirroring his, never rushing. She dances close, around him, requiring little space. She neither breaks their contact nor throws her partner off balance. Not using their embrace to stabilize herself, she keeps her body axis tilted slightly forward, even when walking backwards. Her weight is on the inside of the balls of her feet, but her whole foot, including her heels are in contact with the floor.

The milonguera knows that if she separates herself from her partner, she won‘t get the information from his body. Therefore she is continuously tuned to the messages he emits from his chest. She feels the messages, she doesn‘t analyze them, doesn‘t think about what he is doing.

She is pure feeling, rediscovering at every instant the magic of tango"

On ollut kaikenlaista

..mutta kaiken työsynkkyyden ja marrassynkkyyden keskellä kuitenkin eniten kylttyyriä, kulttuuria, mikä on voimistanut taas hetkeksi omaa sisintä, sitä syvintä olemusta.

Lauantaina kävimme taidegalleriassa katsomassa berliiniläismaalareiden taiteiluja, sunnuntaina viipyilin Nanna Suden näyttelyn yleisöopastuksella ja illaksi ehdin vielä Lahden Sibeliustalon Tango Pasión -showhun.

Eikä siinä kaikki, ehei. Eilen nautin sellokonsertista Musiikkitalon parven huimissa korkeuksissa ja liitelin taas mielessä kauas pois arjesta...

Arjen tähtihetkiä. Kulttuuri puhdistaa, avartaa ja uudistaa.

Musiikkitalossa syttyi iso kirkas lamppu pääni päälle ja pohdiskelin, miten paljon minulle vielä tuntemattomia julkisia tiloja Helsingissä onkaan, mitkä voivat toimia pienen aikamatkan tavoin ja viedä toiseen todellisuuteen. Mihinköhän seuraavaksi varaisi aikamatkan...?

Olen pieni elämyskeräilijä.

Täyteläisiä makuja

Viikko meni ihan hujauksessa, hui! Jännittävin päivä töissä oli keskiviikko, kun esittelin kollegoille pienen projektini tulokset.

Oloni on aina lievästi epämukava, kun joudun asettamaan ajatukseni toisten arvostelun kohteeksi.  Etenkin kuulijat, jotka tarttuvat jokaiseen pilkkuun ja pisteeseen, näkemättä kokonaisuutta saavat minut hyvin hermostuneeksi..

Se, että tartutaan johonkin sanomiseeni, eikä nähdä ajatusta, kokonaisuutta, hyvää tarkoitusta sanojen takana on minusta niin väärin ja turhauttavaa..Olen sellainen idealisti generalisti. Miten voisin oppia tulemaan toimeen toisen ääripään kanssa? Joka tapauksessa henkäisin helpotuksesta, kun esitykseni oli ohi.

Perjantaiseksi melkein rutiiniksi on muodostunut puolen tunnin pikalenkki kotisaaren katuja pitkin. Lenkki laskee kummasti kierroksia ja auttaa laskeutumaan pois oravanpyörästä. Viime aikoina on vaan tuntunut, että laskeutumiseen menee aina vain pidempi ja pidempi aika.. Näin sunnuntaina kuitenkin jo mietin, miten sitä edes jaksaa hermostua aina samoista asioista - sen energian voisi käyttää niin paljon paremminkin.

Viikonloppu on soljunut paljolti herkutellen, mutta eilen nuuskimme myös Kaivarin Kanuunan kirpparia ja Fasaanin vanhojen tavaroiden tarjontaa. Tuli hyvä mieli, kun kaupungilta lähti vain 19€ köyhempänä. Kävin Kanuunassa nyt ensi kertaa ja tuntuu, että voisin jopa ottaa tavaksi etsiä sieltä uusia vaatteita.

Hämärää myöhäissyksyn viikonloppua maustoivat tällä kertaa hirvipullat juuresmuusilla ja karpalo-portviinimokkapalat. Maut olivat ihanan täyteläisiä ja lihan maukkautta lisäsi mielikuva vapaana kasvaneesta metsissä loikkineesta olennosta.

Meillä taitaa olla meneillään oikein riistaviikot, sillä edellisviikonloppuna makustelimme toista sarvipäätä - poroa. Muun lihan olen vähitellen jättänyt pois. Onnellisempi eläin, parempi mieli!